wake me up when September ends

hiljasta. yksinäistä. eikä täältä kärsimättä lähetä. mikä meinaa sitä ettei mitään mahiksia päästä ehdonalaseen OLLENKAAN ellei mee seksiterapiaan. joten sinne mä sit menin. eka visiitti oli tänään. sellasen vähä mua vanhemman eukon luona joka on ollu siinä duunissa kymmenen vuotta eli koko aikuisikänsä valmistumisen jälkeen ja joka kuuleman mukaan lukee ihmisiä niinku avoimia kirjoja. enhän mä siitä tykkää, mut ei oo paljo vaihtoehtoja. *haukotus*

kysyhän se tietty meninkö mä sinne vaan sen takia et pääsis "helpolla" vai haluunks mä oikeesti muuttua, ja kyl mä kerroin et haluun ja välil musta tuntuuki siltä. et tätä on kestäny jo ihan liian kauan. et mä halusin jo sillon ku mä olin Shaden kans yhessä päästä eroon siitä et haluu alaikästen kans naida, mut emmä yksin pääse. välil vaan tuntuu ettei millään oo mitään väliä. mä selitin sille eukolle et mul ei oo koskaan ollu nk. normaalia suhdetta samanikäsen kanssa, et mä en tiedä miten sellanen luodaan ja pidetään yllä ja miten pitäs käyttäytyä. tuntuu et mä en vaan osaa. sit samalla tuntuu siltä etten mä haluu ikinä enää nähäkään Tysonia ja Birdyä tai ketään ketä mä oon "kohdellu kaltoin", ja et ehkä niin olis parempi, ku mä en voi luvata mitään kenellekään et mä en alkas uudestaan käyttää niitä hyväkseni jollain tavalla. ja toisaalta mä en haluu mitään nk. samanarvosta suhdetta. ehkä se johtuu siitä et mullei oo ikinä ollu sellasta, mut emmä silleen osaa sellasta kaivatakaan.

***

26.9. mä en muista millon mä ton edellisen kirjotin. pari päivää sitte varmaan. mullon ikävä Shinigamia.

mut siirrettiin tänne ihan eteläreunalle tälläseen erikoisasumisyksikköön ku mä en pärjänny. tai siis ne muut ei pärjänny mun kans. johtuu kans siitä ku mä oon nyt täysin vierotuksessa dh:sta ja aggressiot lähtee lapasesta ku ei oo sitä pitämäs mua kurissa. mullon vierotuslääke ja sit sain tollasen mitä on PAKKO syödä ku ne testaa sen joka toinen päivä, mikä ei nyt ihan valkosta kuristajaa oo mut eipä paljon puutu. jalat menee vieläki ihan lössöiks. kyl mä siihen ajan kans totun mut nytte alkuun se vaan väsyttää ihan sikana ja päästä mä oon melkeen kasvis.

tääl on just nyt kaks muuta tyyppiä mun lisäks, tollasia päälle viiskyt. toinen on istunu jotain puolet elämästään - samaa kakkua. sil on aika kova lääkitys eikä se sano tai tee paljoo mitään, istuu tuol tv-huoneessa lähes koko ajan. se toinen on ihan ok, emmä sen kans oo paljoo puhunu ku mä en oo saanu suutani auki sen jälkeen ku aloin syö noita pillereitä. ekana päivänä ku mä noita söin ni ei pystyny ees nousee sängystä ja se tyyppi haki mulle vettä ja toi mun ruuat tuolta "keittiöstä". se on ollu kokkina tosi mones paikkaa mut ei saa käsitellä veitsiä. mä yritin vähä kysellä siltä mitä se on tehny ku mä en tiiä muuta ku mitä muut porukat on puhunu, mut ei se oikeen oo ollu juttutuulella. se vaan kattoo välillä silleen vinksahtaneesti. tosi intensiivisesti. ei se mua pelota tai mitään. ulkoilualue on eristetty verkolla tosta noitten muitten ulkoilualueesta. mä meen aina siihen aidalle olemaan ja juttelen mun tutuille. no joo, jotkut kerto et toi mun uus kanssa-asuja on tappanu nuoria ja nylkeny ne ja vieny nahat niitten perheille. he, ei kaikkee kannata uskoo mitä kuulee, mut se kyl on vähä sellanen arvaamaton. tai ku se kattoo aina silleen.

no joo mut sen jälkeen ku "nää ongelmat" alko ni noi muut on alkanu vältellä mua kans ja puhuu kaikkee. juu tulee välil sanottuu kaikkee sellasta mitä ei oikeesti tarkota, niinku "mä leikkaan sun kurkun auki". paitsi jos sit yrittää toteuttaa sen uhkauksen haarukalla.

mä nyt joudun vähä pakosta miettii mun elämää ja niinku niitä juttuja mitä mä elämältäni haluan. tuntuu et mä oon taas kerran jonkinlaisessa nollapisteessä. et mä oon tosi usein sellasessa. et elämä menee nollille ja pitäs alottaa alusta jotenki, mut ei oo mitään hajua miten, eikä oikeen huvittaskaan. et haluis vaan jatkaa samaan malliin tätä ikuista looppia ku ihan hyvin se on menny tähänki asti. niinku, ettei tarvis mitään seuraamuksia kärsiä (wth??) tai ainaki ne olis yhdentekeviä, ja sit ku pääsee täältä ulos ni vois alottaa kaiken alusta ihan samalla tavalla. tuntuu et se on se oikee tapa vaikka se johtuu vaan siitä et mä en tiedä mitään muuta tapaa elää. pitäs sellanen löytää. onhan mulla nyt kuus vuotta aikaa sitä pohtia. et silleen välil tuntuu et ihan hyvä vaan näin (ja välil iskee hirvee paniikki et emmä tääl voi kykkiä ees kahta vuotta) et mä tarvin jotenki jotain sellasta mikä pakottas mut miettiin asioita kerranki ihan kunnolla.

joo, ja nyt ku kerran siitä puhutaan. tääl kiertelee yks tyyppi kuka mainostaa uskoon tuloa kaikkien ongelmien ratkaisijana. tai siis se on tuol toisella puolella. kyl se tänneki oli käyny tuomassa postiluukusta jonku mainoslehtisen. ottaa päähän tollaset, mut mä niinku pakostaki aloin miettii sitä asiaa. kaikkia niitä uskoontulleita, ja niitä jotka lukee ne laput ja oikeesti ajattelee asiaa ja päättää tulla uskoon. mä en sitä tekis, mut joilleki se voi oikeesti olla se hyvä juttu niitten elämässä mikä ohjaa ne uusille urille. sit mä aloin miettii et jos mä juhlisin kerranki "oikeella tavalla" Thanksgivingia. silleen et mä ajattelen, ja mä kiitän kaikkia niitä tahoja keltä mä oon saanu elämässäni kaikkee hyvää ja mitkä tekee mun elämästä paremman.

tällästä täällä. ehkä mun pitäs alkaa taas kirjottaa runoja. opettelis keskittyyn taas ja tekeen jotain hyödyllistä. lukee vois jotain hyödyllistä. vaikka Feng-shuita. siis emmä ihan hurahtanu oo johkuun new ageen tms. mä vaan tartten jotain rauhallisempaa. ku ei pysty fyysisesti riehuun ni ei o pakko psyykkisestikään riehuu. tarttee rauhottuu. noi ehkä pienentää annosta tai jättää ton paskan pois jos mä rauhotun. mä piirsin eilen vähän. ja kävin tekee ton muurien välissä menevän lenkkipolun lenkin. eihän sinne yksin pääse, mut se tyyppi mun kans pysy ihan hyvin perässä haulikosta huolimatta. emmä hirmu nopeesti kävelly mut silleen et hiki tuli. huomeen jos jaksas jonku lenkin. mul on aamusta taideterapia ja sit tuol on toi yks info mihin mä meen ja sit pitää puhuu noille ku mä tartten yhen kaapelin mun printteriin et jos joku viittis sen mulle käydä hakee huomisiltaan mennessä.