becoming unstoppable

29.11. "ravers unite"

tehtiin Jessen kans sopu. ku se suuttu siitä ku mä valehtelin sille ja nakitin sen sortuun dh:n. oltiin viime la Limessä. mul oli viime viikon lopulla ihan älytön mahatauti tai joku, ei oo vieläkään ihan hävinny enkä mä tiiä mikä se on. sattuu vaan aina välillä. oli pari sellasta päivää et mä vaan makasin sängynpohjalla. onneks se parani sit sen verran et pääsin niihin bileisiin. hoidin Jesselle ec:itä ja kyl mä niitä iteki söin sit pari. se veti neljä. oli vielä sellanen kiva ilonen fiilis muutenki. ja nytte masentaa.

Limessä ei ollu oikeestaan ketään kenet oltas tunnettu. sitä ei lasketa et me tunnettiin ne oven edessä norkoilevat diilerit ja se toinen järkkäri oli ollu duunissa Dogilla. se päästi mut ilmaseks sisään ja Jessen puoleen hintaan. vaikka oisin mä maksanu. mut muuten porukka oli aika nuorta, tai sen ikästä ku mitä sinne nuorimmillaan pääsee, sellasta vähä päälle parikymppistä. vanhimmatki alle kolkyt. et mä ja Jesse oltiin niinku aika fossiileja. mut ei ollu kalliit liput. juteltiin baarimikon kans ja se sano et halpoihin bileisiin tunkee aina tota nuorta väkee mut yleensä kolmekymppisillä on varaa maksaa jopa päälle satasen liput jos on joku maankuulu dj paikalla. Jesse hillu hihattomassa paidassa mut mul oli tollanen harmaa pitkähihanen, ku mul oli sillon vielä side tos vasemmas ranteessa. näky se sieltä alta vähän mut ei vissiin haitannu ketään. pysyteltiin lähinnä erillään niistä muista, ja ne katto meitä vähän niinku me oltas jostain ihan eri planeetalta. joo ei o tullu käytyy missään pitkään aikaan.

nytte mä kuuntelen yhtä kasettia mikä muistuttaa kaikista vanhoista jutuista mitä Jessen ja muitten kans puuhailtiin.. vanhoista bileistä ym. joo ja älyttömästä sekakäytöstä. :P mut sen voi sivuuttaa sillä et nytte mä oon päässy siitä eroon. enkä mä oo nytte (vielä?) dh:n orjakaan ku käyttö on pysyny aika lailla minimissä, vaikka on siinä ollu välillä kova tekeminen ettei vetäs sitä päivän annostaan etuajassa. nytte vedän taas alkomehua, et vähän tulis rennompi fiilis. no, ja muuten vaan siks ku mä tykkään siitä. kyl mä edelleen tykkään juoda, ei siitä pääse mihinkään. mut jos ei kerää hirveetä varastoo kotiinsa ni sen kanssa tulee toimeen. ec:t oli ihan kiva juttu, mut jotenki ei oikeen tullu niistä niin hyvä fiilis ku olis pitäny. ehkä siks ku mul oli rauhottava alla. viivytti vaikutusta. ne perkeleet pilaa multa jokasen exän tai ec:n. evassa on jotain muuta ja molemmat aineet on kemiallisesti sovitettu toisiinsa, mut reseptilääkkeet ei vaan sovi yhteen noitten kans. no kyl niitä evan kans voi syödä jos varautuu siihen et vaikutus lykkääntyy, ja kyl ne ec:n kans meni, tuli vaan värit ensin ja euforia myöhemmin ja mä olisin tykänny jos olis ollu just toisinpäin.

tänään mä olin tuol cityssä, Melin kans liikentees. se soitti lauantaina, mä en kuullu ku puhelin soi ku olin tanssilattialla just kaiuttimen eessä, mut näin sit kotimatkalla et se oli soittanu. sovittiin sillon et mä näen sen tänään. mul piti olla ryhmäterapia (juu mä oon menny taas sellaseenkin mukaan ku painostettiin) mut se peruuntu, et ihan hyvä vaan niin. Mel sano et sil menee välil hermo ku Tommien pitää kutsuu aina niille jotain metallimiehiä huudattaan musaa, ja joku naapuri oli viimeks soittanu kytille ja Mel oli saanu melkeen sydärin ku ne tunkee sinne. vaikkei ne ollu muuta ku käskeny laittaan musan hiljemmalle. mut sil oli jotain aineita sen huoneessa ja se oli pelänny et kytät kattoo sinne ja näkee ne pussit ja Melin laittoman aseen pöydällä.

mä meinasin sanoo sille et "onks kyyhkyläisillä nyt riitaa", mut en sanonu. se olis lyöny mua välittömästi. näytin sille ne pari kuvaa Birdystä siinä pitsimekossa mitkä mul oli kännykässä. ne loput oli kamerassa mut se ei ollu mukana. Mel kysy et voiks se sanoo rehellisesti mitä mieltä se on, ja mä odotin jotain et "sä oot täysin kahjo ku teet tollasta", mut se sano et Birdy on kohta liian vanha tollasiin leikkeihin. liian vanha olemaan vaan mun leikkikaluna. se alkaa haluta muitaki miehiä. ja mä kelasin sitä mitä Ray sille oli tehny.

Birdy kerto mulle. ilosena ja innokkaana, se ei nähny siinä mitään väärää. ei siinäkään et Ray oli vähän satuttanu sitä. se sano et Ray oli ottanu siitä kuvia. joo mun pitiki kysyy niistä Rayltä. mä en kerenny nähä sitä viikolla ja sit ku olin kipee ni en voinu. pannaan muistiin. kelasin mihin mun pikku lintu oli hävinny. mut toisaalta mä oon kasvattanu sen, mä oon opettanu sen tollaseks. ei voi valittaa. se ei oo ollu viaton enää vuosiin ja nytte se on lakannu teeskentelemästäki viatonta. Ray oli kehunu sitä siitä. kaikesta mitä se osaa. emmä voi sitä enää kouluun panna. se sekottas koko koulun ja mä kasvattajana hoitasin itelleni massiivisia ongelmia. mä halusin sillon joskus muuttaa sinne seudulle missä Birdyllä olis hyvät oltavat muitten suvaitsevaisten huorien keskellä. mut mä en oo löytäny kämppää sieltä. jatkan etsintöjä. ja mä varmaan alan ettii täältä pohjosesta kans jotain muuta kämppää. ja jos tarve vaatii ni muutan takas Bridge Endiin, mut olettasin et tässä kämpässä en asu yhtään pitempään ku on pakko. ei sillä, tää on ihan turvallinen ja hyvä ympäristö - normaaleille lapsille. musta tuntuu koko ajan enemmän siltä et mä en kuulu tänne. me ei kuuluta tänne.

Birdy on jotenki aina tykänny olla kuvattavana. ku muistelee sitä ku Shade otti siitä kuvia ja videoo. mitähän se on niillä tehny, vai onko mitään? onks se menestyny ja millasta sen elämä on?

huh, ei sais miettii tollasta. ei sais koukuttaa itteensä ajatukseen et se kuuluu edelleen mulle. se on päässy musta irti, se on terve ja täynnä elinvoimaa niinku ennen ku se koskaan tapas mua. se on kuollu jo kerran, eikä pitäs alkaa toivoo et se kuolis toisen kerran. toisesta se ei ehkä selviä. :/ mä oon onnistunu unohtaan sen ihan hyvin eikä pitäs kehittää mitään pakkomiellettä saada se takasin. se suhde on ollutta ja mennyttä. sekin. pitäs ettii jotain uusia eikä itkee vanhojen perään. ei niitä saa ikinä takas. ja ku asiaa miettii ni ei se oo ne suhteet minkä perään mä itken vaan ne vanhat ajat, vanhat tunnelmat ja sellanen maailma mikä ei enää oo olemassa. there's no fate.. siks mä tänne takas tulin, mä voin muokata elämääni miten haluan, ei tarvi taipua johonkin malliin tai muottiin. mä oon vihannu sellasia niin kauan et miks mä nyt muuttusin sellaseks mitä mä itseasiassa vihaan?

mä oon juonu niin vähän täs syksyn aikana et tole on pudonnu. hei, vihdoin! hyvin menee päähän noi juomat. yhteensä litra, et ihan hyvin. vaikka tän ei pitäs tulla tavaks... ku voihan olla et mä joku kerta jään nalkkiin, ja mites sitte suu pannaan? saan häädön parin alkomehun takia. vitun älytöntä. xP just ku asiat alko olla vähä paremmalla tolalla. tai ehkä se et asiat sujuu hyvin on vaan tehny mut varomattomaks? ku mä jopa kerroin mun terapeutille et Seed puhuu mulle. mä valehtelin sille et mullon paperit kunnossa. mut enivei, jos tollasta kertoo jollekulle ni eiks se oo todistus joko täydestä hulluudesta tai naiivista varomattomuudesta? no, kyl mä vähän kelasin et jos se nainen nytte ajattelee et mä oon täysin hullu.. heh. ei se odottanu et mä jotain tollasta sanosin, mut se pysy rauhallisena. vaikka ei kukaan kelle tollasta sanoo varmaan pystys peittämään yllättyneisyyttään. mut se ei reagoinu siihen mitenkään negatiivisesti tai ainakaan näyttäny sitä. kyseli vähän ja mä kerroin kaiken mitä se halus tietää. pokerinaamalla, ja välil mä hymyilin ja hämmästyin sit vähä iteki sitä et mä hymyilin. :)

mä olisin kutsunu Melin kahville tai jotain mut mul loppu käteinen eikä ollu mukana enempää ja tili on tyhjä. käveltiin sit keskusasemalle ja siel oli kyttiä jotka oli just ottanu talteen viis tuttua naamaa. mä kävelin autojen ohi ja näin ne siel sisällä istumas. mut ei ne kattonu mua. hyvä niin. joku noissa on et ne tarttuu suhun ku rutto jos meet lähemmäs ku sata metriä eikä niistä pääse ikinä eroon. noistakin neljä on ollu kuvioissa lähemmäs kymmenen vuotta, ja se yks reilun kymmenen vuotta ja mä tunnen ne kaikki nimeltä ja muistan vielä aika tarkkaan mitä kukin myy ja mihin hintaan. mul hävii mielestä jo eilispäivä, ja sit muistaa tollasia. :P mä lähin sit seuraavalla metrolla tännepäin. sovittiin et soitellaan. tulin kaupan kautta kämpille ja tääl oottaa seuraava kolmensadan lasku.

5.12. tuli tauko. olin kipeenä ja sit menossa. nyt pitäs yrittää levätä pari päivää ku vuorokausirytmi on ihan sekasin ja elimistö eli maha, ja fysiikka ei kestä enää maniaa. eikä pää kohta. viime yönäki makasin kahen maissa mahallani lihakset jännittyneinä ja kelasin jotain aggressiivista. mä olin Melin luona. Tommie oli jossain muualla. se on koko viikon. mä sain nukkuu Melin sängyssä, sen vieressä. mä olisin niin halunnu tunkee ihan sen kylkeen kii, mut en yrittäny mitään. mä en haluu et se suuttuu mulle jostain tollasesta.

selkeesti viikonlopun aikana alko ajatukset siirtyy aggressiivisempaan suuntaan. mut emmä mitään sellasta puhellu, sain pidettyy itteni kurissa. ja kiitettävän vähän paskaa edelleen. ja usein ku tajusin et mä selitän jotain ihan turhaa, tai jotain missä mun aivo ei itekään pysyny perässä tai kesken kaiken en pystyny enää selittään mitä mä tarkotan, ni lopetin sen vaan siihen. kyl mä silti puhuin tosi paljo. Mel huomauttiki siitä. mut mä en puhunu mitään väkivaltajuttuja, enkä mun aseista vaikka Mel heitti saman provon niistä ainaki viis kertaa. :P no siinähän heitteli. en menny koukkuun. joo se siitä ku mä tuhlaan niihin niin hitosti rahaa. et sit ku mä valitan et rahat on loppu ni se vaan aina alottaa et jos ei ostelis pyssyjä ni säästys hynää jnpp. vittu ne on kaikki totaalisen harkittuja ostoja. se on spontaania jos mä meen kauppaan ja ostan kolme alennusleffaa. :P

joo mut nytte, siis alkaen viime yöstä ja vähä sitä ennenki, alkaa taas pyörii mielessä kaikki turpaanvetämiset ja sellaset. ja aseella uhkailu. et sais ihmiset tekeen jotain mitä mä haluun. mä näin jotain sellasia uniaki, mut en muista niistä mitään selkeetä. join eilen illal kaks sidukkaa ja tollanen pieniprosenttinen alkoholi tekee mut usein aggressiiviseks. siis jos mä oon jo valmiiks, ni ne vahvistaa sitä. ja maniassa alkoholi on pahinta mitä voi naamaansa vetää. nyt mul on täs teetä joka toivottavasti vähä auttas tohon mahakipuun. inkivääriteetä. et rauhottas ja silleen. Seedin kuva läppärillä taustakuvana. :)

oon taas yksin kämpillä. Birdy on Rayn kans jossain, Ray halus näyttää sille jotain. emmä jaksa välittää. paneskelee ne kumminkin taas. kävin tullessa kattoo Tysonia. se on menny vähän taas alamäkee ku mul oli tää juttu et mä en halunnu sitä tänne olemaan nytte ku on mania päällä. mä selitin sille, mut sille vissiin tuli se tunne etten mä välitä siitä. mä sain sillon viimeks terapiassa tollasen persoonallisuuskyselyn täytettäväks ja ku oon lukenu sen läpi myöhemmin ni skoretan psykopaatin siitä melko varmasti. :/ sit mä oon sen jälkeen osittain käyttäytyny tosi kusipäämäisesti vieraille ihmisille, ja sit toisaalta yrittäny olla kiva sellasille ketkä tunnen. emmä tiiä mikä mua vaivaa. joskus en vaan tasan välitä kenestäkään eikä mul oo mitään tunteitakaan, ja käyttäydyn just silleen. sit joskus mä oon tuntevinani taas jotain hyviä juttuja. mut se välinpitämättömyys leimaa mun asennetta jo koko vuoden. et se on mulle yks ja sama vaikka tulis taas tehtyy jotain ja jäis nalkkiin ja joutus taas kiven sisään. i don't give a shit.

meinasin ton takia vähä valittaa tiistaina ku on taas tapaaminen polilla, et ku mielialaa tasaavat lääkkeet ei oo auttanu yhtään ku niistä huolimatta menee ylös ja alas melkolailla rajattomasti. mä oon pelänny nytte vähä et tulis piikki sinne mun taulukon yläpäähän, ainaki noi yöt on sellasia. aamut ja päivät oon jumissa ja/tai nukun ja illal ja yöllä taas uus piikki. se on sellasta et mun on tosi vaikee hillitä itteeni, ei pysty rentoutuun yhtään eikä rauhottuun, päässä pyörii kaikki väkivaltajutut ja muut mistä sais kiksejä. viime yönä kelasin mm. et ihmisistä enää vaan harvoin. aseet on mulle ykkössijalla. tuntuu et mä meen siinä vaan aina enemmän ääripäähän eikä mitään rajaa tuu vastaan ikinä. ku kelaa taas et jos hankkis jotain isoo jne. ni et jos sellanen aktiivisuuspiikki tulis päiväsaikaan ni vois mennä överiks monen jutun kans. mä kävisin ekan vittuilijan kimppuun. ja mä alkasin alotella taas riitoja. eilenki kelasin välil et jos alkas haukkuu Meliä kusipääks tai jotain. mul alko menee hermo siihen tosi pahasti. ja ku Birdy laitto mulle koko aika tekstaria ja vänkkäs jostain pikkujutusta. ei jaksa. mä huusin silleki sit lopulta. nii et vois kysyy hoitajilta olisko niillä mitään neuvoja mitä mä voisin tehä jos tuntuu et mä alan hajoomaan psyykkisesti tai jos seuraava väkivaltarikos alkaa olee millin päässä. ku välil mul on sellanen fiilis, ku on stressiä tai noi pahat maniavaiheet, tai mä joudun paineen alle muitten ihmisten toimesta, et mun minuus murenee. et mä silleen hajoon. et mä menetän sen tunnun kuka mä oon ja miks mä oon olemassa. se alkaa nytte jo häviimään. ja sit tulee se tunne et voi tehä mitä tahansa, ja ei joko jää kiinni, tai se et jos jääkin kiinni on totaalisen yhdentekevää.

ja sit tulee se tunne et kukaan ei voi pysäyttää mua. nytteki. mulle voi lykätä vaikka millaset paskalääkkeet hyvänsä, valkosta kuristajaa tai sen modernimpeja kavereita, mut mua ei silti voi pysäyttää, ainakaan mun päälle ei voi tehä mitään. ja mul on vähä sellanen paha aavistus et tollanen alkaa menee vähitellen yhä lähemmäs toteutumista. suljettu osasto ja niin vahva lääkitys ettei pysy tolpillaan mut yrittää silti käydä ihmisten kimppuun. :/

mun pitäs vissiin tänään se rauhottava syödä, pääsis vähä aikasemmin nukkumaan, tai jos nukahtas ainakin tai väsys silleen et vaan makaa ja lihakset on rentona. kyl mua nytteki väsyttää, mut ei se mitään auta. vähä pitäs kans vissiin pitää taukoo energiajuomista ja yrittää vaan kitkutella sen aamulääkkeen aiheuttaman jumituksen kans. huomenna pitäs lasten tulla tänne, mut kattoo nyt huomenaamulla millasessa kunnossa mä oon kannattaako niitä hakee. mä tekisin meille ruokaa. kasvischiliä. no sen mä taidan tehä joka tapauksessa.. pitää saada jotain kunnon ruokaa. juu, lopetan tän tähän ja laitan blogiin tiistaina ku pääsen nettiin. bye.