viimein onnistunu ero

"forget our memories
forget our possibilities
what you were changing me into
just give me myself back and
don't stay"

jos olis eilen ollu kunnossa ni olis laittanu tätä pohdiskelua mukaan, mut ku ei ollu. älyttömyyden huippu toi alkoholi. niinku mitä vittua mä taas ajattelin? ku pitäshän se tietää ettei se mulla jää siihen yhteen. joo mut nyt yritetään taas olla selvänä loppuviikko. ihan terveydellisistä syistä. ihan tarpeeks muutaki paskaa meneillään ettei siihen tartte päälle tota juomista. huono fiilis tuli ja sit ku Stella tuli takas kotio ni oli pakko sille "tunnustaa" eikä se tykänny. se on niinku vähän mun omatunto. ja joku kuka vähän kattoo mun perään ku en oikeen osaa pitää huolta itestäni muuten. jep. ja söin sit vielä enkelin illalla sen huonon fiiliksen takia eikä loppuillasta oo mitään muistikuvaa. menin aikasin nukkuun ja nukuin varttia vailla kahteentoista. kiva kiva. piti aikasemmin herätä mut eihän siitä tietty mitään tullu..

no mut se Shade. myönnetään et mä oon yrittäny saada sitä tykkään sellasista jutuista mistä mä ite tykkään, ajattelematta yhtään ettei se sille välttämättä oo yhtään kivaa. ja se on muuttunu jonkun verran, eikä sit ite vissiin tykänny siitä muutoksesta. en mäkään loppujen lopuks tykänny. ku tarkemmin ajattelee. enkä mä tykänny siitä ku porukat sano et se on niinku mä. et hyvin voi kuvitella et sekään ei oo siitä tykänny. et ehkä ero oli loppujen lopuks ihan hyvä idea. no, mä en vaan enää jaksanu sitä. tuntu et parisuhteessa olo vie multa jotain tärkeetä. vapauden tai jotain.

toi et Shade käskee mua häipyyn sen elämästä oikeestaan viittaa siihen et se on viimein tottunu eroon ja antanu mulle anteeks et mä sen jätin.. mä oon kans vähän ku antanu anteeks itelleni. aluks ei tuntunu missään ja sit ku kuuntelin sitä surullista biisiä sillon ni tuntu tosi pahalta, ja se paha olo jatku monta viikkoo, ja pitkään mä oon yrittäny ikäänkun pitää yllä jonkinlaista suhdetta ja oon yrittäny olla sille kiltti ja saada sitä ikäänkun manipuloituu yrittämään jatkaa suhdetta jollain tasolla. et mä en halunnu päästää siitä irti. mut jotenki nyt mä tajuan et on parempi antaa sen mennä ja tehä mitä se ite tahtoo, eikä oo hyvä juttu asuu sen kans saman katon alla ja silleen. et parempi olla kunnolla erossa. kyl mä oon sitä mieltä et se saa tänne tulla ihan millon haluaa ja tääl on sille joku paikka missä se saa olla rauhassa ja sil on katto pään päällä ja saa ruokaa (terveellistä ruokaa..), ja tän mä meinaan sille sanookin heti kun saan aikaseks meilin vääntää. et tääl sille on joku paikka niinku koti, millon vaan se haluu tänne tulla. niinku ilman mitään painostavia tunteita mun suunnalta. et tuntuu et nyt mä oon valmis antaan sen mennä.

nyt mul on kans hävinny jo se hirvee hinku olla suhteessa, ku yhteen aikaan mä yritin niinku saada aikaan suhdetta jonkun kanssa ihan tosissani ja puhuin koko aika ihmisille parisuhteesta ja ehdottelin et yritettäs sitä jne. et nyt mä oon ihan tyytyväinen oleen yksin. mut se vapauden tunne riippuu vissiin muista seikoista ku parisuhteesta, ku emmä oo sitä silleen isosti tuntenu erosta huolimatta.

joo mut lopettelen nyt ja meen keittään puuroo itelleni. lounas pitää syödä vaikka heräsin niin myöhään. pitää kiinni rutiineista. muuten mun elämä uppoo kaaokseen. niinku tos lomalla ku unohdin rutiinit ja kaikki hyvät jutut ja vedin vaan dh:ta joka päivä ja paljon. Stella ihmetteli et miten mä aina NB:ssä ollessa retkahdan mut emmä sitä itekään tiiä. oli kyl aika sekavat kolme ja puol viikkoo, et sellasta en kyl haluu ihan heti uudestaan. olihan siinä oma viehätyksensä, mut pitemmän päälle se on tosi rasittavaa ja mul on muutakin elämää ku aineet. ja haluis siitä pitää kiinni. nähä kavereita ja silleen. ja pitää hauskaa ilman aineita ku senkin mä oon joskus osannu. ihan vaan sellasen hengailun rauhassa ja selvänä.