sekasin

17.1. ei helvetti mä oon sekasin. koko ajan. viikonloppuna melkeen karkas mopo käsistä, tai ainaki mä olin hirveillä ylikierroksilla koko ajan. aamupuolen jumissa ja ilta- ja yöpuolen ylikierroksilla. viime viikolla olin "over the edge" monta kertaa ja niinku lähössä jo pihalle jotakuta tappamaan. mut vedin sit vaan kumminkin käsivarren auki. perjantaina älyttömiä pelkotiloja ja erittäin negatiivisia pakkoajatuksia, mut onneks ne helpotti ku keskitty Seedin kuvaan mikä mul on kännykässä. mä olin Alin luona WC:ssä. tulin eilen takas. se oli ihan kunnossa enkä mä sitä viittiny häiritä omalla pahalla olollani. puhuttiin vanhoja juttuja ja käytiin kävelemäs siellä mis mä asuin lapsena. mul tuli kaikki ne vanhan ajan tunnelmat mieleen. mut ei ahdistanu niin paljon ku mitä oli kuvitellu.

aika rapistuneen näköstä seutua se on nykyään. lähempänä cityä taloja on peruskorjattu osittain ja jotkuu on purettu ja rakennettu jotain hirveitä palatseja niitten tilalle, mut sit "meilläpäin" ja enemmän highwaylle päin on ihan rupusta. jos on ulkoseinissä tiiltä niinku meiän talossa oli ni se on rapautunu ja isoja paloja puuttuu jostain, ja puuseinistä on lähteny maali ja niin poispäin. ja pihoilla oli jotain kämäsiä pick-uppeja ja ruostuneita asuntovaunuja. siinä meiänkin pihalla oli telttakatoksessa sellanen. auton jälet pihassa mut ei autoo. pihalla oli lumiukko. postilaatikos ei ollu nimee, et mä kävelin ovelle kattoon sen ku Al odotti tiellä. mut ei siel ainakaan Petty lukenu. mä en muista enää mikä nimi se oli. joku Gibson tai sellanen. mentiin tien varresta "mun polkua" joelle. polkuu oli koirankusettajat käyttäny, mut ne ei ollu menny ihan rantaan asti, eikä mekään menty ku oli niin saatanan jäistä joka paikassa. meinattiin kaatuu ja kuolla tuhat kertaa muutenki. koirankusettajat oli tehny uuden polun mikä meni penkkaa ylös päättyvälle tielle mikä meni niitten highwayn vieressä olevien talojen luo. me mentiin suoraan ja kävästiin sillan alla. siel oli pulloja, ehjiä ja hajotettuja, ja pahvilootia ja uusia tageja seinissä, eikä sieltä toiselta puolelta päässy enää ylös. oli pistetty kanaverkkoaita silleen et se katkas polun eikä päässy kiipeen tielle. toiselta puolelta pääs vielä, mut joutu kahlaan umpihangessa. no ei se meitä haitannu. kummallakin kunnolliset talvikengät.

piti käydä Greyn talolla, ja käveltiin kans sinnepäin ja nähtiin talo pilkistävän puskien takaa, mut sit nähtiin et siel oli joku auto ajotiellä. ei viittitty mennä lähemmäs. mä olisin ollut utelias, mut Al pelkäs et saa kuulan kalloon. no siis mul olis kyl ollu ase mukana, toi Suez-san, ku sitä mä oon alkanu taas roudaan messissä ku käyn jossain. mut Al ei olis tullu mun kans, et mentiin sit vaan takas. oltiin lauantaina baarissa siinä lähellä missä se asuu, pari sen työkaveria oli siellä. ihan mukavia. ne joi, mut Al ei saa sen nykysen lääkityksen takia. tai ku se on just alottanu sen neljä päivää sitte, eikä mua huvittanu. ei ois ollu varaakaan. Al on ollu sairaslomalla mut se oli palannu duuniin kaks viikkoo sitte, tehny puolta päivää. ne sen kaverit oli vähän huolissaan siitä. mut on se kyl jonkunverran stabiilimpi ku viimeks ku mä sen näin.

nukuin sen sängyssä sen luona. oli sen mielestä ok. mä olin aika finaalissa perjantaina, nukuin edellisenä yönä vajaa 3 tuntia, ja ku menin nukkuun ni ei pystyny liikkumaan mut silmät ei menny kii, ja sit ne pelkotilat. lauantaina olin kans ihan poikki, ja eilen, ja väsyttää edelleen. perjantaiyönä mä näin unta et Al kosketteli mua ku mä olin puoliunessa. O-o emmä usko et se sellasta tekis. ja vaikka mul tuli niitä vanhanajan tunnelmia mieleen ni emmä mitään kuvittele siltä enää saavani. it's all gone. et tavallaan mä oon antanu periks. tai luopunu toivosta. eikä se enää satu. ei itketä enää, ainakaan joka kerta. tuli mul viime viikolla yhen kerran ku kuuntelin yhtä kaunista mut surullista levyä sellanen tosi toivoton ja surullinen olo ku muisteli jotain vanhoja juttuja ja miten onnelliseks Al teki mut joskus. mut mä oon nykyään niin syvällä (sairauden) suossa ettei se varmaan enää ajattele mitään sellasta, ees minään potentiaalisena mahdollisuutena. tai vahinkona. mä oon liian aggressiivinen sille. enkä mä itekään haluu tehä mitään asialle. se on ihan hyvä näin. multa kysyttiin viime viikolla pystynkö mä ajatteleen esmes tota aggressiivisuutta ja kaikkia väkivaltakelailuja OIREINA. en. ne on ollu liian kauan osa mun elämää et mä tavallaan "uskosin" et ne on pelkkiä oireita. niistä on tullu osa mua ja mun persoonaa.

tossa niinä päivinä ku meinasin tiltata ni kelasin et pitäs ehkä hakeutua hoitoon, mut rauhottavat onneks autto siihen ihan hyvin. mut onhan se mahollisuus aina olemassa et seuraavaks saan poliisilta kyydin sairaalaan. O-o

ahdisti ku piti eilen lähtä Alin luota tänne takas. mä jouduin vielä meneen vaikeemman kautta ku se juna mikä tulis suorempaan ei enää menny siihen aikaan. jouduin meneen helvetti Dixonin asemalle asti ja vaihtaan siellä. ja sit viel bussilla tänne. mut ei tarttenu onneks ootella niitä ku 13 min yhteensä. joo mä olisin jotenki vaan halunnu jäädä Alin luo oleilemaan ja jutteleen ja puuhaileen kaikkee sen kans. se pelas konsolilla ja mä kattelin. kivaa peliä. tykkäsin. aika meni tosi nopeesti siinä. mut jotenki mä tykkään just nyt olla kans aika paljo itekseni. mä oon laiminlyöny sitä syytä miks mä sain näin ison kämpän, eli lapsiani, sen takia. no Tyson nyt ei pääse varmaan vielä kuukauteen ulos. mä oon kyl käyny sitä kattomassa. ja mä oon ollu vetämättä dh:ta. Birdy on välil täällä, välil mä annan sen mennä pihalle johonkin. mä ostin sille kuukausilipun ja se ajaa joka päivä johonki. menee johonki istuun ja piirtää vihkoon jotain mitä se näkee siellä. se herää ennen mua, syö jotain ja lähtee ennen ku mul ees herätys soi. tääl ei oikeen oo mitä syödä. pitää huomeen käydä kaupas. mun pitäs käydä labras, mut menee torstaille. täl kertaa ei saa ees vettä juoda ku puol lasillista, ennen ku menee.

tos toissaviikonloppuna mä olin Birdyn kans kaupassa, ku me törmättiin yhteen tolloon Deekasista. oli sentään b-osastolta. Birdy ajeli ostoskärryllä, otti kunnolla vauhtia marketissa käytävällä mut ku käytävä loppu ni se ei saanu ajoissa jarrutettua ja törmäs sivulta ihan täysillä sen tyypin kärryyn. mä juoksin Birdyn kii, ku se täräys oli kumminki aika kova, kattoon käviks sille mitään, ja jouduin tuijottaan sitä tyyppiä. no ei se sentään ollu niitä täysiä kusipäitä sieltä. mä olin viikon sen kans samassa sellissä. se katto Birdyy ja mua ja kysy onks se mun kakara, ja meinas et pitäs osata pitää se ruodussa. ei kiinnostanu, mä halusin vaan tietää onks Birdy ok. sitä oli sattunu mahaan ja sormiin. mut ei sille sit mitään paria mustelmaa enempää siitä tullu. Deekasin tyyppi alko jotain et se ihmettelee miten mä niin äkkiä pääsin pihalle, ja mä käännyin ja sanoin et mä ihmettelen siitä ihan samaa. kateltiin vähän ja sit se luovutti ja meni tiehensä.

Birdyl on alkanu oireilla sama paska ku mulla. sen takia mä oon yrittäny pitää siitä vähä parempaa huolta. ja rauhottaa tän kotonaoloajan. osittain onnistuu paremmat elämäntavat, osittain ei. eikä mul oo mitään hajua mitä se puuhas tos viikonloppuna ku mä en ollu täällä. oli se ottanu kuvia mun kameralla. mut sen mielialat menee älytöntä vuoristorataa, ja viime viikko oli senkin takia raskas ku mä oon jo omastakin puolestani tarpeeks sekasin. mä kyttäsin Birdyä ettei se pääse teriin tai puukkoihin käsiks ja tappelin itteni kans. mä en haluis et se päätyy mun laiminlyöntien takia johonkin laitokseen, mut jos mä en pysty pitämään huolta itestänikään ni riski on aika suuri. xP on tos keskiviikkona terapiaistunto, selvitellään sitä yhtä perhanan kyselyä minkä mä tein. siitä saa kyl tosi sekopäisen kuvan musta. ja se huomaa et mul on ase mukana - ne huomaa aina - ja todennäkösesti alkaa valittaa siitä. xP toisaalta ainakin mä OON hoidossa, ja mul on lääkitys mikä suurinpiirtein toimii (eli tuskin lainkaan..) ja säännöllinen hoitokontakti ja mä syön jotain joka päivä enkä oo juonu alkoholia 1.1. jälkeen.

mitähän muuta? vois kattoo telkkaria vielä vähän ja mennä sit nukkuun. Birdy on pihalla. itseasiassa se lupas olla ysiltä takas, et mun pitäs varmaan soittaa sille ja kysyy missä se viipyy. be back whenever.

18.1. Birdy oli hankkiutunu vaikeuksiin. ei pahasti, mut ärsyttää ku mähän siitä saan taas haukut. oli poliisitki paikalla. vittu. olis me se juttu puhuttu selväks ilman niitäki. Birdy oli kiivenny jonkun aidan yli pihaan ku se oli nähny siellä jonku villieläimen ja talon asukkaat oli ajatellu et se aikoo murtautua sisään. ne väitti et sil oli ase tai veitsi. ei sil ollu ku kännykkä vaan millä se halus ottaa kuvan siitä elukasta. poliisit tarkasti sen. älys se ainaki soittaa mulle heti ku jäi nalkkiin ja poliisit ootti mua. ne oli nuorempaa polvea eli niille ei ollu mun naama tuttu, ja muutenki aina ennen mä liikuin tuol eri alueilla. tää sattu meiltä aika reilusti itään, joellepäin. vähän tätä vielä rauhallisempi asuinalue, keskiluokkaa tai parempaa keskiluokkaa ja mua otti päähän mennä sinne. otti päähän se miten ne kaikki katto mua. ja Birdyä.

siel oli tietty ihmisiä kattelemassa, naapurustosta, ja lapset kans ku kello oli vasta jotain kymmenen. joo, vitutti. Birdylläki piti tietty just eilen olla risat vaatteet. ei sil oo normaalisti. mut se laitto vanhat housut ku se aiko mennä mettään (mä en ees tiiä mis täs on kunnollista mettää, mut se on tutkinu paikkoja ja mä en), ja ku oli suojakeli ni sil oli kahen paidan päällä vaan huppari ja se oli jostain syystä ihan paskanen. ja mä kelasin etten mä ala poliisin takia pukeutumaan ja lähin vanhoissa maastohousuissa mitä mä nyt yleensäkin pidän, paitsi jos meen kavereitten luo ni laitan jotain parempaa. joo ja mä palelin ku oli vaan t-paita ja huppari. kyl mä siel kysyin Birdyltä niitten kuullen et missä metissä se taas oli möyriny ku oli niin likanen. se alko selittää mitä reittiä se oli menny, ja et se oli nähny niitä eläimiä ja lähteny seuraamaan niitä jne. ..joo ja ne tyypit, ainaki ne keitten pihassa oltiin ja sit poliisit, näki et mul oli side vasurissa ja et mä varoin sitä. ja ase oli mukana mut en kehuskellu sillä ja se oli Shinigami mihin mul on lupa. se oli paidan alla. emmä tiiä huomasko ne, ehkä, mut ku mä olin muuten ihan ystävällinen ni ne ei ainakaan alkanu siitä riidellä.

Birdy pyöri siel pihassa ja seuras niitä elukan jälkiä sillä aikaa ku mä puhuin ihmisten kans. mä yritin saada sitä pysymään paikallaan mut se lähti aina uudestaan pyörimään. eikä siitä saanu selkoa mikä perkeleen elukka se oli ollu. kotona se sano et majava, mut pienempi. mä ehdotin saukkoo, mut sit se sano et tais sittenki olla vaan joku näätä. niitä näkee kuulema tuol metässä. eiks ne nuku talviunta? whatever. mut se mesta oli aika lähel jokee, ja joen lähellä pyörii saukkoja. sellasis paikois mis on niittyjä ja puskia rannassa.

niinku sielläpäin "kotona" mistä mä löysin teininä nuoren saukon joka oli eksyny tai sen emo oli kuollu. Greyn kusipäät oli mukana ja Jim ja Bill halus kivittää sen kuoliaaks. mä otin sen ojasta ja pistin pusakan sisään ja lähin juokseen. Jim heitteli mun perään jääkokkareita ja Bill ja se yks niitten kaveri kuka oli mukana ja kenen nimee mä en muista huuteli jotain tyhmää. mä juoksin sikapitkään, niinku sieltä pellolta/niityltä highwayn varteen ja sit vielä toisel puolel kotiin. mä sain pitää sen elukan, ainaki pari viikkoo. sit mutsi pakotti mut viemään sen löytöeläinten kotiin.

kerroin siitä Birdylle eilen illalla. mä katoin jotain rikosleffaa telkkarista ja Birdy istu lattialla ja katto puolella silmällä sitä ja puolella se pelas jotain tasohyppelyy. mainoskatkoilla mä kerroin sille mun ekasta ja ainoasta lemmikkieläimestä kakruna. se tietty halus heti jonkun itelleen, mut mun vastuullehan se jäis enkä mä jaksa.

katos ku tuli taas toi Bill Grey päähän pyörimään. vois käydä sitä kattomassa joku kerta kun muistaa. mä en vaan vielä tiiä millä bussilla mä täältä sinne pääsisin. kai sinne nyt joku sentään menee. mitä mä muistan ni Bill ei kyl koskaan ite ollu silleen omasta alotteestaan julma elukoille eikä muille lapsille. se vaan lähti tosi helposti mukaan kaikkeen mitä Jim keksi. ja sit ku Beth oli mukana ni se ja Jim päätti mitä tehdään ja Bill teki mitä ne käski. se oli sit joskus mun kaa ku se ei halunnu olla sisarustensa määräiltävänä, mut sil ei ollu oikeen muita kavereita. ei sil ollu ikäsiään ku se jäi kaks kertaa luokalleen ja ne oli yleensä keskenään. leikki vähän rajummin ku ikätoverinsa. ne satuttiki ittensä usein tai hajotti jotain leikissä. muli ojissa keväällä ja kuivatteli kenkiä luokassa patterin päällä, ja niil oli vaatteet aina vähän rikki ja likasia. Bill sai mun kans kerranki määrätä mitä tehtiin ja sil oli ihan kivoja juttuja. se halus kiivetä kaikkiin paikkoihin. mä pelkäsin tietty. se kiipes tikkaita ja paloportaita ja vieraitten talojen katoille ja mä ootin alhaalla ja pelkäsin et se putoo. sit meil oli sellanen vähän outo leikki mikä on vaikuttanu mun elämään paljon, mä tykkään tehä sitä vieläki vaikkei mulle aina tuu siitä hyvä olo, et mentiin vieraitten kerrostalojen rappuun ja kateltiin ketä siel asuu ja ihmisten postiluukuista sisään. ja mentiin meiän lähiössä ja sit muuallaki vieraitten talojen pihaan ja kateltiin ikkunoista sisään. ihmiset häiriinty siitä, ne tuli ulos haukkuun meitä ja uhkas poliisilla. Bill sano siihen vaan et ei ne meitä saa kiinni, vaikkei me kumpikaan jaksettu juosta pitkään. mun kans se sai olla pomo ja se varmaan tykkäs siitä. mä tykkäsin sen ideoista, eikä sen leikeissä satuttanu itteään niin usein ku Jimin ja Bethin leikeissä. ja sit mä vähän ihastuin siihen. tai ei vissiin ihan vähääkään. ei vaan voinu sanoo siitä kellekään. mä halusin olla sen kans, ja Jim alko puhuu ettei sen pitäs roikkuu munikäsen kans, eikä se sit halunnu enää olla mun kaa. tyhmää.

näin mä sitä silti, mut vaan jonkun matkan päästä. eikä Jim saanu aavistaa et mä kattelin sitä välillä, jos se sattu oleen mukana sillon ku mäkin olin. no, Jim ei kyl alkuun kelpuuttanu mua sen jengiin. vasta sit ku mä olin tutustunu myöhemmin Frankiin ja Aliin ja Daven paskiaiseen. Jim halus Alin ja Daven sen jengiin, ja sehän sai mitä halus, ja ne tiputti mut sit messistä sen jälkeen. ei Al ollu mukana pitkään, sen kävi mua sääliks ja sen mielestä Jim ja ne tyypit sen kans oli liian fanaattisia ja niitten ideat älyttömiä. ja sil oli John eikä se voinu jättää sitä. no, ja siinä vaiheessa ku mä pääsin Jimin jengiin ni Bill oli jo sairaalakierteessä. mä en tienny siitä mitään ku Jim ei ikinä puhunu siitä. kyl se puhu siitä et Beth oli ollu yhessä sen tyypin kans kuka myöhemmin oli linnottautunu vanhempiensa luokse, tappanu ne ja naapureita ja poliiseja ennenku joku kommandoryhmä oli saanu sen pantuu matalaks. jep, Johnny. mä en tiiä istuuko se edelleen. sai aika ison kakun. mä ihailin sitä sillon ku mä kuulin siitä. se sattu kans aika lähellä missä me asuttiin. kaikki tyypit siellä oli ihan paniikissa ku ne tietty ajatteli et se olis voinu sattuu niitten naapurissa. sit ku ne ties et mä oon aika levoton ni ne vaihto puolta tiellä ku ne näki mut ja sellasta.

mä tapasin Johnnyn sitä ennen pari kertaa. sit mä kuulin kans Frankilta et se oli ostanu sen aseen siltä minkä se anto mulle. Shinigamin. heh. joo eka kerta ku näin Johnnyn ni Beth roikku koko ajan sen kyljessä kii ja ne oli olevinaan niin rakastuneita, piti suudella aina välillä ja niin poispäin. Johnny puhu liikeasioita jonku aikuisten kans ketä siinä oli. mä ja Frank oltiin siinä. me juotiin jotain ja ku Johnny puhu jostain et joku pitäs tappaa ni Frank alko kehuskella kännissä et mä pystyn kans tappaan jonku. se oli ennen ku mä tein niistä puheista totta. Johnny katto mua, niinku u know pelkkää kakaraa. helvetti ei se oo ku vuoden mua vanhempi.

sen toisen kerran mä näin sen ku olin yksin kävelee tuolla, huoltikselta kotiinpäin. se ajo autolla ohi. ei sil ollu ikää. se oli kesällä, oli tosi kuuma. kaks tai kolme päivää ennen ku siitä tuli sarjamurhaaja. se ajo hiljaa ja rullas ikkunan auki mun kohalla. se kysy oliks se juttu tosissaan meinattu et mä pystysin tappaan jonku. mä sanoin joo. se meinas et pitää vaan jatkaa samaan malliin ja tehä töitä et unelmat toteutuu. ja et sen unelma on toteutumaisillaan. katto silmiin ja hymyili. sen jälkeen mä näin sen vaan telkkarissa ja lehdissä. mietin pitäskö mun yrittää ettii se tyyppi käsiini ja kertoo et se oli mulle suuri esikuva..? tai sit vaan antaa olla. jollain tasolla kiinnostas tietää kuuliks se siitä mun jutusta, et mä "tein niistä unelmista totta", tai mistään mitä tuli sen jälkeen. siitä maineesta mikä mul oli ennen tääl. miten se siitä olis tienny ellei olis kyselly erikseen? ja miks mä muka olisin niin kiinnostava persoona et se sellasta olis tehny? xP

joo mul on mielessä ollu et kävisin vähän "metässä kävelyllä". rentoutumassa. vetämässä adrenaliiniöverit. menisin pimeellä Seedin kans ja pyörisin siellä vaan pimeessä, piilossa, niinku metsästäjä joka vaanii saalista. alkaa ilmeisesti pää pimetä kunnollisesti ku tällästä suunnittelen jo usean päivää. täs on lähellä mettää, joskaan ei kovin tiheetä sellasta. ja jos joku mut sieltä bongaa ni tulee linnareissu. heh.

no, mut lopettelen. ehkä pitäs alkaa mennä nukkumaan. Birdy on vallannu ton Tysonin huoneen, se on siellä ja ovi on kii. toisaalta mun tekis mieli kattoo vielä vähän telkkuu. jotain rikossarjaa. mul on yks vielä nauhalla. läppäri alkaa ylikuumeta. .. bye.