12.12. on menny aikaa ja mä oon koko aika ihan raato. täl viikol fyysisesti ihan poikki ku suostuin lähtee Erinin kans jouluostoksille, ku se kerranki pyys, ja se raahas mua ympäri cityä päiväkausia. ja psyykkisesti se oli kans vähä rasittavaa. välil. ku piti olla ilosena ja skarpata vaikka väsytti, ja aina hymyillä kaupois myyjille ja kiittää ja jutella E:n kans ja sen kuskin kans. helvetti meinas pää räjähtää.
nytte sit ollu illat aika naatti. mä en voinu dh:ta vetää normaaliannosta joten tietäähän sen mitä siitä seuraa. joo, mut mä halusin noista lapsista laittaa. mä oon ollu niille TOSI kiltti. välil tuntuu et se kiltti ei oo mä. mut sit taas iltasin oon niin puhki et se tulee luonnostaan. joku sellanen välittäminen. eilen ku menin kuselle ni Tyson istu siel pää pöntössä oksentamas pelkkää vettä, ku ei se paljo muuta saanu sisäänsä koko päivänä. jonku lusikallisen söi ruokaa ja seki piti saada samantien ulos. mun kävi tosi sääliks sitä. yritin jotn lohdutella sitä senverran ku osaan, halasin ja silittelin ja se itki ku se painaa liikaa eikä kukaan välitä siitä ku se on niin lihava ja ruma. toi juttu on sellanen mikä on mulle alunalkujaanki vieras. mut mun on pakko yrittää ymmärtää jotenki, et vois auttaa sitä. se pelkäs mitä sille käy ku mä joudun lusimaan, ja et mä en haluu et se on meillä tai mä ajan sen pois ku suutun. joo sen mä kyl ymmärrän et noi kaikki pelkää mua ku mä oon sekasin ja vihanen.. mut ku emmä vittu voi tehä asialle mitään. vetää rauhottavia jatkuvalla syötöllä. :P
mä halusin luvata et mä pidän siitä huolta enkä jätä sitä yksin. nytteki mä haluun uskoo siihen et mä pystyn pitään sen lupauksen. ja Birdyn kans sama juttu. mä haluun huolehtii niistä, ja välil pelottaa mitä tapahtuu ku mulle tulee taas sekava kausi ja aggressiot nousee pintaan. mä voin tehä niille mitä tahansa ilkeetä enkä kadu sitä pisaran vertaa. mun käy sääliks niitä, mut muuten en tunne mitään. ees jälkikäteen ei omatunto sano mitään. mä mietin nytte mitä vois tehä ja mite vois auttaa Tysonia. ku se sano et se vihaa itteään, ja mä sanoin et ajan kanssa se oppii pitään itestään tai ainaki tulee toimeen sen fiiliksen kans. mut sille tulevaisuus on merkityksetön ku se kärsii tässä ja nyt. mä nostin sen syliin ja kannoin sänkyyn ja mä pelästyin oikeesti sitä mite hiton kevyt se on. tuntu et Birdyki painaa enemmän, ku mä sitä aina välil kannan. sit ku mentiin nukkuun ni Birdyl oli tosi kylmä vaikka se sai maata mun ja Tysonin välis mun sängys. se täris vaan ja sit kävi ilmi et se oli ollu paljasjaloin pihalla leikkimäs vielä, sillä aikaa ku mä huolehdin Tysonista. verkkarit ja teepaita vaan päällä eikä ees alushousuja. mut kyl se lämpeni sit ku oli kaks peittoo päällä ja mä pidin siitä kiinni. oltiin kolmestaan (ja ollaan edelleen) ja Tyson vois periaattees nukkuu Shaden huoneessa, mut mä en raaskinu ajaa sitä sinne ku sil oli niin paha olla.
tänään se on juonu vaan nesteitä, mehua ja vettä, eikä syöny mitään ja se on tosi heikos kunnos. ei jaksa kävellä mut oksennusrefleksi tulee jos ees yrittää syödä jotain. mä oon siitä aika huolissani. mä ja Birdy on vedetty karkkii ja suklaata koko päivä eikä mitään kunnollista. laitoin mä kalaa ja keitettyjä porkkanoita mut se oli aika pieni annos per naama. mulle tuli kans paha olla ku näin ku Tyson alko yökkäillä ku se yritti syödä. mul on joskus kans sellanen fiilis ettei vaan pysty laittaa ruokaa suuhun, mut mä koen et se on joku stressin sivuoire tjtn. niinku joku helvetin ahmiminen kans. joskus vedän ruokaa monta kertaa päiväs ja joskus pitelen paastoo. nytte oon hyvin pysyny lihattomalla linjalla, jos eilistä Mäkkärissä hampurilaisen vetämistä ei lasketa.. kalaa ja katkiksia kyl syön ja viikol yhen kerran kanaruokaa meni, ku tein sellasta ku Birdy tykkää siitä ja Shade oli kans tääl ja seki tykkää siitä. ens viikko sit pelkkää kasvisruokaa. ku pyhinä saa ihan takuulla lihaa kans, tai on pakko syödä sitä jos ei muuta tarjota.
nytte mul on ollu viikon tauko seksistä ku oon ollu niin poikki. ei jaksa ees ajatella sitä. ja ku nytte on toi huoli mun lapsista. torstaina oli välil niin paha paniikki ja pelkotila et tuli viillettyy taas käteensä. kelasin jotain negatiivisia juttuja NB:s asumiseen liittyen ja siitä se lähti. mut ei oo pahat ja ne on alkanu jo parantuu.
Tyson on nirhannu jollain hedelmäveitsellä ranteitaan. :/ se itkee ja sil on paha olla, se vihaa itteensä ja ajattelee et on kaikille parempi jos se kuolee. ei se paljo sitä auta jos sanoo sille et mä haluun et se elää. ei mua ainakaan oo ikinä auttanu se mitä toiset ihmiset musta haluaa. ja mä oon ollu äärimmäisen lähellä itsemurhaa niin helvetin monta kertaa. mun pitäs nyt olla vahvempi ja kyetä auttaan toisia, mut välil tuntuu et mä oon heikko ja turha, tyhmä idiootti jonka olis parempi kuolla kans. siis välil nytte parin päivän sisällä käyny sellaset ajatukset mielessä, jotain nelisen kertaa. et mä oon ihan turha ihminen kuka ei pysty auttaan ketään. ja et kaikki vihaa mua. se kyl jollakin tasolla pitää paikkansa.. ton viimesen takia. Ryanin takia. ja Hypnon. et mä oon satuttanu niitä. siis onhan porukoilla ihan oikeuskin vihata mua. mut kukaan ei vihaa Tysonia, kaikki ketä sen näkee sanoo et se on söpö ja kiva.
se on. ja se on mulle tärkee. :/ enkä mä tiiä yhtään mitä mun pitäs tehä. mistä mä saisin apua et pystys auttaan sitä. mä olin sillonki ihan neuvoton ku Shade oli joskus samassa kunnossa. ainut mitä mä pystyin tekeen oli hyväksyy se sellasena ku se on. eikä yrittää pakottaa sitä mihinkään mistä se ei pidä. sen ei ollu pakko mennä kouluun ja sellasta. korvaushoitoon se halus ja se pääs sillä dh:sta irti, mut se on edelleen tosi koukussa evoihin ja sellasiin, muistuttaa siinä vähä Toddia btw. Tyson vetää kans niitä pillereitä et sille tulis parempi olo. se on nytte vähän jättäny reactia pois ku Shade sano sille et react vaan pahentaa masennusta / huonontaa fiiliksiä, ja se sano et se lihottaa ja sehän Tysoniin toimii. mun pitäs kattoo et laitan noihin ens viikon ruokiin mahollisimman vähän rasvaa, ku sit se vois syödä niitäki. maanantain soppaan tulee pikkusen kermaa ja keskiviikon spagettiin mä laitan oliiviöljyä kuumaan pastaan ettei ne takerru toisiinsa, ja se on terveellistä. ehkä se söis sitä sapuskaa. ei paljoo tartte, mut pääasia olis ettei se oksenna sitä heti ulos. et jos sen sais ymmärtään et ei pieni määrä ruokaa lihota, jos lisäis liikkumisen määrää vähä. munki pitäs. voitas tehä yhes kävelylenkkejä. nytte se on liian heikkona, mut jos sen sais syömään vähä ni voitas viikolla lenkkeillä, ku silleen se kuluttas sen syömänsä energian eikä tarttes oksentaa. mä en haluu pakottaa sitä syömään mut mä en haluu et se näännyttää ittensä hengiltä. *sad*
nytte toimii enkeli, vähä helpottaa oloa. vois mennä laittaan iltapaloja. leipää juustolla. ei tääl muuta oo. palailen sit taas ku keksin jotain kirjottamista. bye.
No comments:
Post a Comment