10.6. mä nyt yritän laittaa jotain pohdiskeluja taas. ainaki alottaa postausta. oon fyys. aika jumissa ja hermoratoihin koskee ja piti taas kerran se enkeli vetää ku iski ahdistus.
eka kerta ku mä sain turpaani tais olla kotona, joskus alta 10-vuotiaana. mut jos sitä "kurinpitoa" ei lasketa ni faijaa lukuunottamatta eka kuka pisti mua turpaan oli se saatanan psykopaatti siellä vankilassa mikä on nytte suljettu. joo mut mun muistot on lievästi hataria niin kaukaa menneisyydestä. mä luulen vähän et sen tyypin "käsittely" vähän niinku opetti mut tykkään väkivallasta. eritoten itseeni kohdistuvasta. no, mä nyt vaan oon aina ollu pieni masokisti kyrvänimijä.. eka se oli vaan tosi raskasta mulle ku ei oikein fysiikka kestäny jatkuvaa pahoinpitelyy ja raiskaamista, mut sit ku ne 2 kk oli lopussa ni mut oli kasvatettu tykkäämään sellasesta.
sit ku olin istunu sen 10 kuukauttani, ni aloin roikkuu Patrickin porukoitten kanssa, ja ne ei tykänny siitä alkuun ollenkaan. siel oli se Marcus, pesunkestävä skinhead, kuka pisti mua turpaan ku ei tykänny mun naamasta. joo mut loppujen lopuks Patrick lähti mun kaa messiin ja jätti ne toiset ku nallit kalliolle. ;)
ei huvita muistella niitä aikoja. :P ku tajuun et mä oon itte käyttäytyny niinku psykopaatti ja ollu tosi inhottava ihmisille, niille kans ketkä oli mun kavereita. eikä sitä kaikkee voi panna esmes Daven syyks, tai sen et meikä on aina ollu tosi helposti johdateltavissa. mä olin täys sekopää, mut se on mennyttä aikaa eikä sitä kannata alkaa märehtiin.
sillon ku asuin NB:ssä ni kulutin aikani lähinnä tekemällä muille pahaa, ja toi turpaanottovietti heräs henkiin vasta täällä. enkä mä voi muistaa miten. sori vaan mut mun pää on ihan seula, johtuen rankasta huumeiden ja alkoholin käytöstä menneisyydessä. kai se liittyy siihen et väkivalta on okei mulle, se kans mikä kohdistuu muhun itteeni. et se on niinku sama asia. (mul nykii koko aika oikee silmäluomi mikä on stressin merkki, eikä pysty rentoutuun enkelistä huolimatta, ja väsyttää saakelisti.) olin tänään tuol pihalla ku oli hyvä keli, kattelin lähinnä rannassa leikkiviä lapsia. niinku niitä onnellisia perheitä. mietin millasta se olis jos itekin eläis onnellisessa perheessä. mut mulle se on pelkkä tyhjä illuusio. jotenki pinnallista ja turhaa. mä oon kyl mieluummin oma itteni ja elän tätä elämää, ku jos mul olis alusta asti ollu onnellinen perhe -kuvio mukana. et mä oon tyytyväinen itteeni ja siihen et asiat on menny niinkun ne on menny, vaikka paljon kaikkee pahaa on tapahtunu.
tuli nytte se CFS mieleen.. ne oli kans sellanen pieni onnellinen perhe, ketkä julmasti lahdattiin kotiinsa kesken elämänsä kukoistuksen.. honestly, mä muistan siitä vaan sen et olin siel talossa sisällä, mut en juuri mitään muuta. niinku muistona, tietoo kyl löytyy asiasta vaikka kuinka. mut mä olin kyl tosi sekasin siihen aikaan.. siitä prosessistakaan ei oo juuri mitään muistikuvia, muuta ku et mä kärsin sillon tosi pahasta masennuksesta ja kelasin itsemurha-ajatuksia joka päivä. :/
nyt alkaa menee aivo totaaliseen jumekseen, et mä kirjottelen tän sit vaikka huomeen loppuun ku on enempi hereillä. tuntuu epätodelliselta ku näkee et kädet kirjottaa jotain, niinku ne ei olis mun kädet ollenkaan ja niinku kaikki tapahtus pienellä viiveellä. O.o
11.6. vaikuttas olevan pää lievästi sekasin nyt kans. hirvee nälkä - tai sellanen himo syödä jotain vaikkei kumminkaan maistu ja ku ajattelee ruokaa ni tulee paha olo. elimistö viimein huomannu et se ei enää saa sokerii polttoaineekseen, et tää nyt pitää kestää ilman hiilareita muutaman päivän ni olon pitäs kyl parantuu sit. ei mitään hajuu mitä mä söisin huomeen aamupalaks. tänään menee vielä toi vika jogurtti ja tölkkikalaa. kai se sit on noita munia syötävä..
nukuin tänään pikkusen pitempään, johkuun varttii vaille yhteentoista, eikä oo ollu tänään niskat yhtä jumissa. ja oon tajunnu yrittää olla purematta hampaita yhteen. kattelin kaikkee dokumentteja telkkarista. sit olin pihalla ja istuin temppelissä jonku aikaa. sato vettä päiväl et kastuin ku olin tulos kotiin. oltiin vaan Alin kans kahestaan ja pyysin ettei se kertos siitä kelleen, ainakaan Frankielle, ku mä törmäsin siihen pari päivää sitte enkä hirveesti digannu sen seurasta. Al kuristi mua ja piti poliisiotteessa. :) ja mä sain viimein taas ELÄVÄÄ LIHAA.. sisääni siis. ;P mä olin lievästi heikkona, sokerivajetta, et en pystyny paljoo vastusteleen, eipä sillä et olisin halunnukaan. löyty sellanen pikku metsikkö mikä oli vähän rupunen, täynnä roskia ja polkuja ja kaljatölkkejä, mut eipä ainakaan ollu ketään kattelemassa. emmä välitä yleisöstä, mut ei kyl oo hirveesti energiaa iloitakaan siitä.
vituttaa se et jotkuu ihmiset niinku tää aiemmin mainittu kollektiivi laatikoi toisia ihmisiä, et muakin varmaan jotkuu sanos perverssiks, mut sekin on vaan laatikko ja mun mielestä sellanen on väärin. niinku muka mun tarpeet ja ne jutut mistä mä tykkään olis jotenki väärin tai vähempiarvosia ku esmes joku et hankkii onnellisen perheen ja lapsia ja ok-talon. mä oon ihmisenä ihan yhtä arvokas ja yksilöllinen ku nekin. ei ne sais väheksyä ja alistaa toisia joilla on vaan eri mielipide tai eri jutut mistä tykkää. et niinku tää termi 'perversio'. se on vaan kollektiivin keksimä nimitys jollekki mitä ne dissaa.
kaikki mitä ihmiset tekee ja mistä ne tykkää on inhimillistä. ja kaikki on samanarvosia ja kaikkien tarpeet ja halutki on samanarvosia. :P mut tässä suhteessa ihmiskunta vaan on vielä tosi alikehittyny ja takapajunen.
tajusin just mistä tää mun ajattelutapa muistuttaa: mä tein kerran jossain sellasen fun-testin et mikä uskonto sopis mulle parhaiten, ja se anto tulokseks satanismin. :) mut mä en silleen välitä hirveesti uskonnoista. ehkä pitäs alkaa tutkii tota satanismi-asiaa vähän tarkemmin, jos sieltä löytys lisää sellasta mikä sivuaa mun omia mielipiteitä. se testi anto kans pakanuudelle isot pisteet, mut mun mielestä pakanuus on sellasta vähän lapsellista. usko metsänhenkiin ja eläinhenkiin ja mitä niitä on kaikkee intiaaniuskossa. et jos toi satanismi olis vähän enemmän niinku maailmankatsomus tai joku sellanen aikuisempi juttu. eikä sitä nyt pidä sekottaa lapselliseen älyttömään leikkiin nimeltä saatananpalvonta.. hautakivien kaateluja et cetera. xP et jos se olis enempi sellanen filosofia-juttu.
vaikka mun "sydäntä lähellä" on kans joku niinku spiritualismi, ku mullon joskus tosi outoja uskomuksia ja noi jutut mitkä suojelee mua, ja sit kans buddhismi ja noi aasian uskonnot. ja panteismi ja "esineiden pyhyys", mikskä sitä kutsus, mechateismi. niinku ihmisen luoman, lähinnä aseiden ja sellasen, pyhyys. joo, outoo, tiedetään. ;)
like a shooting star, across the midnight sky, wanna fly...
mut tosta wink-hymiöstä huolimatta mä tarkotan ton jutun kyl ihan tosissani. pitäs mennä kattoo kukkiiks toi mun keittiöpuutarhassa kasvava unikko jo. tai siis onks se avannu uusia nuppuja. ja minkä värisiä ne on. eka kukka oli oranssi ja toka valkonen, ja sen pitäs olla oranssi unikko. ku mä olin päiväl temppelissä ni oli jotenki tyyni rauhallinen hetki se. olin vaan yksin ja oli ihan hiljasta, ku tänään mä en harvinaista kyllä oo ollu koko päivää luurit korvilla. valot oli rauhottavat ja tunsin olevani turvassa. se on harvinainen tunne se. mun aseet oli ympärillä, ja se hieno Buddha valoläiskässä. istuin siel tatamilla jalat ristissä ja naama ruhjeilla ja voin hyvin.
joo emmä pahasti saanu turpaani. ihan vaan vähän. pahimmat mustelmat on kaulassa ja silmäkulma aukes mut ei se oo paha juttu. kurkku on lievästi kipee ihan vaan siitä ku se kuristi aika kovaa, flunssaoireisiin autto vitamiinitabletit. en oo vielä ottanu vaatteita pois, et ei tiiä miltä niitten alla näyttää. varmaan pahemmalta ku miltä tuntuu. lievästi vaikeeta oli kävellä tosta ostarin nurkalta tänne, mut ei onneks tullu ihmisiä vastaan muuta ku autolla. mua häiritsee se et porukat tuijottaa ja ku mä tiiän et ne dissaa sitä et mullon mustelmat kaulassa ja ku ne dissaa väkivaltaa. se mua siinä häiritsee. i'll remember this summer forever.. - kesäbiisi. ^^ nyt ei oo vielä tullu ees mitään ilta-ahia niinku muuten täl viikolla. there's no dark clouds only sunshine. vaikka muuten alkaa olla mania-vaihe ohi.
pitäs vissiin googlettaa joku päivä toi mechateismi.. :) nytte meen syö sitä tölkkikalaa ja pitään Birdylle seuraa telkkarin ääreen. jotain kuvia vois ottaa siitä, jos se suostuu. mut kyl se yleensä.
No comments:
Post a Comment