John

7.10. Hixxy & Re-con: Love comes ^^ joo itseasias oli aikeena kuunnella kyl jotain ihan muuta mut ku toi nyt on tossa.. ja voi olla et tästä tulee taas palasista koottu juttu. ku ei tiiä miten kauan täs jaksaa istuskella. jotain kymmeneen asti kyl yritän, ja yritän käsitellä taas yhtä suhdetta, tietäs vaan mitä. parit meilit äsken sain kirjotettua et edistystä sekin. muuten ollu sellanen olo vaan et mikään ei kiinnosta eikä mitään jaksa. mut ihmiset on mulle enivei tärkeitä ja jotkut erityisen paljon niinku Hypno. et on sellanen tunne et haluun pitää yhteyttä vaikka olis miten paha olla tahansa. et pakottaa ittensä kirjottaan jotain positiivista. vaikka ei mun kuulumisissa mitään kehumista ole, mut ainaki jotain sain aikaan ja kerrottuu et se on mulle tärkee ihminen. mut taitaa se sen kyl tietää muutenki.

viime viikol tuli käytyy hautuumaalla, yhen kerran yksin olin vie kynttilän ja sit toka kerran olin 99thin kans ja kerroin et se mesta on mulle tärkee paikka ku sinne liittyy niin paljon kaikkee muistoja. se sano et vähän friikkiä et mä oon aikoinani istuskellu hautuumaalla kittaamas viinaa ja vetämäs aineita (niinku Jessen kans joskus - ja yksin kans). no siel sai ainaki olla rauhassa. sit oltiin pe 99thin kans siel bileissä. se oli enimmän aikaa siel electro-puolella ja mä goa-puolella, mut nähtiin aina baaritiskillä ja juteltiin vähän ja mä tarjosin sille juomisia. itte en juonu paljoo, pari kaljaa ja yhen drinksun, mut 99th veti ihan kunnolla kaikkee mitä vaan keksi tilata. ja mä maksoin. mut eipä siinä mestassa kyl hirveen kallista ookaan. ja mä saan ne rahat kiertotietä takas itelleni. en viittiny mennä sinne omistajana vaan ihan vaan asiakkaana. eikä Dog ja Tammy ollu siellä, et ei ollu ketään kuka olis tunnistanu mut omistajaks. no joo oli siel kyl joitaki tuttuja joista kaks oli ihan sekasin ja huoju nurkissa - mut sieltähän ei oo tapana heittää nistejä pihalle joten ne oli ihan turvassa, ja se yks kolmas tyyppi vaan moikkas ohimennen. näytti kyl aika pahalta sekin. laihtunu paljo ja arpiset kädet. ja se oli kans vetäny jotain vaikka se käyttäyty oikeestaan ihan hyvin ja käveli suoraan ja sellasta, mut sen vaan näkee ku on iteki kokemusta. mä vedin sit dh:ta taas lauantaina ja sunnuntaina ja olin kamoissa sunnuntaina kattoo Tediä ja Donia jälkimmäisen kämpillä. puhuin niille siitä et haluisin käydä siel biologisen faijani kämpillä ja Ted meinas et se ei ehkä oo ihan paras idea jos mä oon jotain vetäny (ku se kans tietty huomas musta et jotain olin vetäny), ja Don meinas et se vois olla ihan hyvä idea - se ikäänkun tajus sen mun perimmäisen pointin.

nyt oon kans aineissa ku tätä kirjottelen mut oli senverran paha olla ettei vaan kestäny selvänä. dh:ta ja enkeleitä. ihan ok yhdistelmä. ja kahvia. et pysyis hereillä ja sais tän jutun kirjotettua. venyny vähän heräämiset aamusin ja huomeen pitäs yrittää päästä aikasemmin ylös ennen ku vasta kaheltatoista niinku tänään.

John. pikku John. mä oon tuntenu sen siitä asti ku olin 15. olin just päässy eristyssellistä (joka muuten on sekin tarinan väärti kokemus, ehkä laitan siitä joku kerta vaikka täytyy sanoo et herkemmille en suosittele) ja ne mulkut oli lentäny pihalle siitä laitoksesta ja yks sai elinikäsen kiellon työskennellä lasten ja nuorten kans sekä vankiloissa ja yks sai syytteen taposta ja hirtti ittensä tutkintavankeudessa. mut enivei, yläkerran väki vaihtu kans ja sinne tuli kiltti ja lempee Jane pomoks. ja se sai sen loistavan idean ottaa poikansa Johnin mukaan kattoon ikätovereita kiven sisässä. ja ku mä olin vielä sairasosastolla ku olin aika heikossa kunnossa, ni John sai pari kertaa tulla mua kattoon ja näyttää mulle läksyjään. se oli olevinaan ilmeisesti jotain terapiantapasta mulle. kolmannesta kerrasta alkaen John oli mun huora.

en nyt siitä jaksa sen enempää. siitä alko huono aika mun elämässä ja John teki sen ajan siedettäväks. mun terapeutti ja parit kaverit Al mukaanluettuna käytti mua hyväkseen erinäisissä asioissa joista mä en haluu tänne kirjottaa. mut vuodet kuluivat ja John oli aina mua varten olemassa. ja mä sain tehä sille ihan mitä lystäsin. ja mun ansiosta se muuttu. huoraks. ja itsekkääks kusipääks kuten aika näytti. jossain vaiheessa se alotti ne mallinhommat. mä aloin olla sillon jo aika pois hihnalta eli tulossa hulluks ja mul oli vaan pimeitä juttuja mielessä. no, mä en muista niistä ajoista enää kovin paljoo kiitos alkoholin ja huumeiden ja masennuksen. mulle vaan oli se kaikki liikaa, koulu ja kaikki se paska. mä kävin lyhyen aikaa töissä, sillon ku mun ja Johnin suhde alko rakoilla eli se ei enää halunnu antaa mulle ja puhu paskaa mun selän takana ja yllytti esmes Alin mua vastaan, ja mä olin ihan valmis pöpilään ku ne työt loppu, ja siitä loppu koulu mulle kans ja seuraava etappi istuttiin nuorisovankilassa ja se jos mikä oli täyttä paskaa. et sen rinnalla se mesta mis mua kidutettiin oli lempeetä leikkiä vaan. et mun sielua satutti se et alati piti olla valppaana ja pelätä et joku puukottaa selkään eikä väkivallalla ollu juuri mitään vaikutusta kehenkään. vitun paska mesta. mut sen jälkeen ku mä sieltä pääsin ni välit meni Johniin lopullisesti. ei vaan ollu enää kummallakaan mitään annettavaa siinä suhteessa. ja pari kuukautta siitä eteenpäin mä olin 18 ja pääsin NB:n vankilaan ryöstöstä. ja mä olin vaan sen keikan ajaja. vittu saatana vieläki kyrpii et ne kaverit jätti mut roikkuun. ja ku mä sieltä palasin kotiin ni faija oli muuttanu vittuun kotoo ja siel asu jotkut mulkut ketä en tuntenu. ei ollu kiva nukkuu sillan alla kylmää talviyötä.

eniveis kulu aikaa, ja kuulin et Al ja John asuu yhessä. mä olin sillon Shaden kans yhessä. ei liikuttanu mua ne jutut enää sen jälkeen ku olin saanu selville et ne oli molemmat kusipäät valehdellu mulle ettei tunne toisiaan vaikka John oli ollu Alin huora vuosia ennen ku mä opin ne tunteen. no jossain vaihees, mul oli kontaktia niihin aina välillä, Al jätti Johnin oman onnensa nojaan ku se ei vaan jaksanu enää. sit yks kerta tos jokunen vuos sitte mä ja Shade tehtiin pikku retki NB:n ja käytiin hakkaamas John sairaalakuntoon. heh. sit tos jonku aikaa sitte ku mä olin lyhyellä vierailulla NYC:ssä ni kävin kattoo Johnia ku se muutti sinne tekeen lisää mallinhommia (ja ne kaikki siel on ihan ihastuneita siihen ku se on niin hyvännäkönen ja osaa hommansa ja näyttihän se niissä kuvissa ihan söpöltä), mut en tehny sille mitään muuta ku kuristin pikkusen seksin yhteydessä. ja se kyseli miks mä sen sillon hakkasin, mut ei mul siihen mitään erityistä syytä ole. ihan vaan huvikseni.

no mut nytte mul on kehittyny se ajatus jo suunnitelmaks asti et meen joku kerta sinne sitä kattoon ja teen sen kans kaikkee kivaa, niinku "vanhoina hyvinä aikoina", ja lyön sitä vähän, silmän mustaks ja nenän poskelle ja kuristan sen tajuttomaks ja sellasta muuta pientä mukavaa. oon sille ekaks kiltti et se luottaa muhun ja sit myöhemmin pahoinpitelen sitä. FUN. ^^ ja olis kiva kans oppii tunteen niitä sen uusia kavereita/kolleegoita niinku se yks André kuka oli sekin ihan hyvä sängyssä..

no se siitä. mulle varmaan kehittyy ihan kunnollinen pakkomielle tosta vielä. mut jotenki John on pysyny mulle vuosikaudet sellasena pakkomielteenä. et tos joitakin vuosia sitte mä olin lyhyesti sen kans yhes ja se oli kiltti mulle ja teki mitä mä käskin, mut mä jätin sen johkuun motelliin ja häippäsin eikä se seurannu mua. ehkä se oli pettyny ja vihanen mulle. mä en enää usein ajattele niitä "vanhoja hyviä aikoja", mut muutama vuos sitte mä märehdin niitä aika tiheään. kaikkee sitä mikä merkitys Johnilla oli mulle ja mitä mä siitä ajattelin sillon ennen ja niitä fantasioita niinku pikku John vaahtokylvyssä ja pikku John dildon kanssa ja pikku John alasti nurmikolla. teiniajan fantasioita. sillon mä jotenki yritin elää täysillä, ja mä elin sellasessa epätodellisessa sumussa joka kyl karis sit ku jouduin tonne NB:n vankilaan. et siellä VIIMEISTÄÄN heräsin todellisuuteen. et jotenki kaikki ajatukset mitkä nykyäänki liittyy Johniin on sellasen epätodellisen kelmun sisässä, et mä en pysty realistisesti tarkastelemaan sitä. ja mä usein aattelen edelleen et se on mun huora ja sen kuuluu elää vaan mua varten. joo, sellasina hetkinä ku on ruuvi enemmän löysällä.

mul oli muuten tos pari viikkoo sitte sellanen muutaman päivän kausi et oli tosissaan ruuvi löysällä. tuntu tosi mielisairaalta olo ja alko kaikkee tappofantasioita liikkuu päässä. mut ne kaudet menee kyl aina jossain vaihees ohi eikä kestä kovin kauaa. et tähän asti joku kolme päivää on ollu maksimi. siis täysin skitso olo. jotenki mä meen aina välil sellaseen tilaan. mut mä kyl saan itteni pidettyy hyvin kurissa. et jos mä jonku kimppuun käyn ni se on ihan suunniteltu juttu. et sillon ku tunnen et oon ihan pipi päästäni ni eristäydyn muista ihmisistä ja katon tarkkaan etten tee mitään älytöntä. mut kuinka kauan näin vielä on, on mysteeri. et jossain vaiheessa voi olla et mä en enää saa pidettyy itteeni kurissa ja lähen tonne pihalle huitoon puukolla ihmisiä tai ammuskeleen ihmisiä päähän jossain katukahvilassa. mut sillon voi kyl jo puhuu psykoosista. tulee jotenki kans aina epätodellinen olo ku yrittää muistella niitä sekavia kausia ja tuntuu et en oo oma itteni niinä kausina.

tää kuvaa muuten hyvin sitä tunnetta mikä tulee enkeleillä. everything feels brighter. nyt mul alkaa keskittymiskyky rakoilla et paras lopettaa. kyl täs tulikin jo asiaa. meen vielä tonne metroasemalle ostaan automaatista tupakkaa, iltalenkin muodossa ikäänkun ja et pää vähän viilenee. sinne kestää jotain kymmenen minsaa kävellä tästä. et sillä matkalla ei voi mitään katastrofia käydä, ja tuun samantien kotiin takas enkä jää levottomana harhaileen johkuun. bye for now :)