Todd + pohdiskelua

28.10. illalla: mistäs puhuttas täl kertaa? yksinäistä ku ei oo ketään muuta kotona eikä jaksa ite lähtee mihkään. sotkin itteni tonnikalakastikkeeseen. tekee mieli vetää aineita. menny alkoholia, ja tänään iski äsken hirvee himo saada jotain et olis sellanen mukava pilvi ja näyttäs asiat valosemmilta. mut pitäs vaan kestää ilman. päiväsaikaan on silleen parempi et on yleensä jotain tekemistä ettei tuu mitään hirveetä himoa. äh, mä halkeen kohta. oon pystyny dh:ta vähentään ihan hyvin mut sen sijaan koukuttanu itteni noihin pillereihin. alkookin menny ihan liikaa viime aikoina. mut otetaan vaan rennosti ja uskotaan siihen et ens kuu on parempi kaiken suhteen. ja siihen et kyl mä ne enkelit saan riittään ku kerta on pakko. ><

piti tarkistaa vihosta et minä vuonna mä Toddiin tutustuin, mut annoin periks heti kärkeen ku ei vaan PYSTY lukeen niitä vanhoja. osu joku sellanen kohalle vielä mis on tehny jotain Shaden kans, ja ne jutut on vielä liian pinnalla. tai se eron aiheuttama ahdistus. et en vaan pysty lukeen niitä mitä kaikkee on tehty yhessä ja miten hyvä se on sängyssä ja miten hirveesti mä sitä rakastan. alkaa heti tökkii. "pieni ihana Shade". >< ehkä mä sitä jollain tapaa kyl rakastin, mut loppujen lopuks mä oon aika välinpitämätön ihminen ja muut ihmiset on mulle usein yhdentekeviä. ehkä se rakkaus tai ihastus tai mitä nyt lienikään, vaan kuoli. et sen tilalle tuli sit parisuhdeväkivalta. ehkä mä jopa ite tapoin sen rakkauden sillä et en pystyny pitään itteeni kurissa ja tein Shadelle pahaa. et sillon sinä aikana mä usein mietin sitä et rakastanko mä sitä oikeesti, ja yritin pakottaa itteni rakastaan sitä tai tuntemaan jotain vaikka ainut mitä tuns oli himo hakata se sairaalakuntoon. nytte oon ollu aika pitkään jo tekemättä mitään kellekään ku ei vaan jaksa. lääkkeet tietty auttanu kans siihen mut loppujen lopuks vaan se et väsyttää fyysisesti. noi lääkkeethän itseasias oli se mikä lopetti parisuhdeväkivallan kierteen. et mä olin kaiken aikaa vaan niin poikki ettei pystyny mihinkään eikä ees tuntemaan mitään. ikäänkun lakkas väkivalta merkitsemästä mitään mulle. ehkä se on se mikä nykyäänki tuntuu puuttuvan mun elämästä. ku se on aina ollu osa mua, ni elämä ilman on jotenki mitäänsanomatonta.

no joo, siis jotain 4 vuotta tunnetaan Toddin kans jo enivei. meiän suhde perustuu väkivallalle, ainaki suuressa määrin. ja jollain tapaa kans huumeidenkäytölle, et ku tuntuu et välit on viilentyny ni ehkä just sen takia ku se on katkolla ollu ja mä oon taantunu ihan vihannekseks. mä tapasin sen ekaa kertaa ku menin Kellyn talolle jossa sillon vielä asu sen kaikki porukat, ja mä etin Louisia sieltä. mut Todd tuli puhuun mulle ja sano ettei se oo siellä, ja sit se halus tarjota mulle jotain juomista sen kämpillä ku oli aika kuuma. siel oli kaikki paikat veressä. ja ihan järkyttävä kaaos muutenki. ekaks kylmää juotavaa ja sit satunnaisia nimettömiä pillereitä naamaan ja vähän ajan päästä alko tulee halluja ja seksinhimo ja sama fiilis ku MMB:stä, ja päädyttiin sit lopulta Toddin porealtaaseen veressä ja ruhjeilla molemmat. pitkään tuntu et se oli mun elämän paras pano. ehkä oliki.

alussa se oli sellasta et tapailtiin tappelun merkeissä. ennenku sit muut ongelmat sai sijaa mun elämässä. masennus ja alkoholi. sit oli kans pitkiä jaksoja ettei pidetty mitään yhteyttä, ja sit taas toisinaan käytiin bilettämässä usein jne. se alotti ton katkoilun joskus viime vuonna, ja mul on muutenki ollu tekemistä sairauksieni kans viimeset kaks vuotta. mut mä ootan niitä sen synttäreitä. :) ja ehkä se on vaan hyvä et välit on vähän viilentyny, ja mä ainaki oon rauhottunu paljon ku vertaa siihen mitä oli 4 vee sitte. nykyään ajattelen kans usein ennen ku teen jotain.

mut tohon vielä palatakseni, ni kyl väkivalta edelleen jotenki kuuluu mun elämään, vaikka nykyään vaan ajatustasolla lähinnä. et tulee välil niitä kausia et märehtii jotain sellasia fantasioita. emmä pahasti muistele tekojani, ainakaan kovin usein. kyl mä linnakeikkoja mietin mut en oikeestaan niitä syitä miks jouduin istumaan aikanaan. ja mul oli niitä "syntipukki"-keikkoja. et ottaa jotain omille niskoilleen ja saa siitä rahaa oikeelta syylliseltä. no joo, mut se on toinen juttu. joskus tulee sellanen ikäänkun pakko tehä jotain jolleen ja sit tulee pahoinpideltyä kavereita. mut oon pystyny sitä kans vähentään. ku ei ne ansaitse sellasta kohtelua. siis ne pääuhrit Hypno ja Ryan. mut jotenki mul liittyy väkivalta melkein aina seksiin. et pahoinpitely päättyy raiskaukseen. melkein aina. ja sit niistä kerroista ku hakkaa jonku ihan vaan silleen tulee paha morkkis. mullon kans silleen, ollu ja on edelleen, et on tripolaarinen eikä pelkästään bipolaarinen mielialahäiriö. et se kolmas napa on väkivaltasuus. se on niinku mania, mut silleen et on pakko tehä ihmisille pahaa, tai vaihtoehtosesti ottaa ite turpaansa. mun lääkäri sano et sellasta ei oo olemassa ja et väkivaltasuus liittyy maniaan, mut ku niihin kausiin ei muuten liity mitään siitä manian positiivisuudesta tai hyvistä fiiliksistä. ne kaudet on mulla kans tiiviisti yhteydessä antisosiaalisuuteen ja mä yleensä jollain tapaa eristän itteni (hyvistä) ihmiskontakteista sillon ja ainut yhteys muihin on henkisellä ja fyysisellä tasolla väkivalta ja uhri-tekijä-suhde. ja aggressiivisuus voi kasvaa sellasiin mittoihin et mä hyökkään toisen kimppuun jos se sanoo vaan sanankin. ja paranoia kasvaa kans ettei enää pysty normaalisti käsittelemään ärsykkeitä ja kaikki on hyökkäystä mua vastaan ja käsitän kaiken väärin ja nostan metelin pikkuasioista.

tossa takavuosina mä kävin läpi (joskin kauan siinä kesti) AAT:n joka ainaki jossakin määrin autto ymmärtämään ja käsittelemään ärsykkeitä normaalisti ja vähens aggressiivisuutta. mä olin viimenen siitä alkuporukasta kuka selvitti sen kurssin. ja siihen meni yli vuos. mä otin sen jutun vapaaehtosesti sen pakkoterapian rinnalle ja se edesautto mun neljän vuoden ehdonalasen tuomion lyhenemistä puoleen. joka puolestaan oli CFS-prosessin lopputulos mun kohalta. mut siitä ei kyl huvita edelleenkään puhuu. oli aika hirveetä aikaa. no mut siis AAT vois sanoo et ainaki puoliks autto vähentään aggressiivisuutta ja siinä ryhmässä oppi tuleen toimeen ihmisten kans, ja sen mä opin et muut ihmiset ei kollektiivina haluu mulle mitään pahaa. et ne vaan on. ja oppi reagoimaan rauhallisesti sellasissa tilanteissa missä muuten olis käyny jonku kimppuun. et vois kyl sanoo et siitä oli hyötyy.

huoh, ainaki nytte tekee vähemmän mieli aineita ku keksi jotain kirjottamista. :) aivoki toimii taas. tossa oli muutama päivä et ei toiminu, millään. join tänään kans vihreetä teetä sen litran. ja särkylääke toimii sekin hyvin. on aika vahvaa, mut emmä nyt silti aio muuttua särkylääkkeiden väärinkäyttäjäks vaikka siitä vähän sumee olo tuleekin jos ottaa kokonaisen. heh.

niin, Toddille pitäs joku lahja keksiä. mut mikä? jos vaikka auttas sitä laittaan sitä sen uutta kämppää. ostas sille jonku kalusteen ja maalais seinät. sille vois sopia jos on seinät täys jotain hienoja graffiteja, tai ainaki yks. tuli vaan mieleen siitä tyypistä kuka eilen kävi maalaa sen aallon Shaden huoneeseen. Great wave of Kanogawa ollu inspiksenä siihen, kuulemma. tuli muuten hieno. violetin eri sävyjä ja aallon sisin tummansinistä ja melkein mustaa ja sit ne valkoset vaahtopäät ja tausta on harmaa missä on yläosassa vähän vaaleenpunasta, et näyttää niinku olis iltataivas. hieno idea Stellalta. joo mä voisin tosiaan auttaa Toddia vähän sen kämpän kans. tulihan siitä Hypnonkin paikasta ihan hieno. mähän sen pääasiassa suunnittelin ja Cameron katto vaan vähän et hankinnat on laatutavaraa, ja hoiti maalarit sinne ja niin poispäin. Stellaki sano et mul on lahjakkuutta..

riisisuklaata jos sais jostain... en oo syöny pitkään aikaan. nyt on tosissaan kehittyny olo niinku olis vähän pilvessä. siitä särkylääkkeestä, vaikka siitä on jo melkeen 2 tuntia ku sen söin. mut ei huonosti, ihan mukavaa itseasiassa. ^^ varmaan johtuu kans vähän siitä et alkaa väsyttää ku heräsin niin aikaseen. ja nytte pitää lopettaa ku alkaa sattuu taas ranteeseen. unohtu kysyä millon ne verikokeitten tulokset tulee. mut eiköhän se selvinne. kattoo jos perjantaina kävis silläkin lääkärillä sen jälkeen ku on hoitanu muut asiansa. lähen huomeen ehkä shoppaileen. mut ei oo varmaa vielä. kattoo ensin millanen olo on ku herää, ja jaksaako. vois sit jos lähtee ni kattoo saisko Kellyä kiinni ni kysys siltä siitä asiasta et antasko se Bradin ehkä muuttaa sen taloon. vaikka mä epäilen et se sanoo ei, eikä suostu kuunteleen mitä mul on sanottavana. mut ainahan voi yrittää.. ja Brad saattas hyvinkin piristyy siitä sen verran et jaksas taas huolehtia itestään vähän paremmin. mut nyt mä meen ja laitan popkornia tai jotain. :)